Harrasteteatterista elinikäisesti iloa

Suositeltava kuva Harrasteteatterista elinikaisesti iloa - Harrasteteatterista elinikäisesti iloa

Suomi on kesäteatterien maa, mutta myös muunlaista harrasteteatteria on olemassa, joten homma ei ole ihan niin kausiluonteista kuin äkkiseltään näyttää. Esimerkiksi ylioppilaiden teatterit ovat aktiivisia ympäri vuoden ja pyörivät nimenomaan harrastepohjalta, vaikka mukana saattaakin olla joitain alan opiskelijoita.

Teatteria harrastavat kymmenet tuhannet suomalaiset ainakin osan vuodesta. Osa saattaa tulla ihan vain katsojiksi, mutta osa haluaa olla myös osa itse näytelmää. Jo kauan ennen kesälomakautta suomalaisia kokoontuu harjoittelemaan näyttämölle tai muuten valmistautumaan, jotta kesä esitykset sujuisivat mahdollisimman hyvin. Monille tämä on kuitenkin puhdas harrastus eikä siihen siksi suhtauduta niin vakavasti; mokia tulee, ja parhaimmillaan niillä voidaan luoda aivan uusia ulottuvuuksia näyttämöille. Tärkeintä on kuitenkin se, että kaikilla on hauskaa ja yleisö viihtyy.

Kesäteattereita kuitenkin on parhaiten saatavilla, ja niiden parissa suurin osa suomen teatteria harrastavista toimii. Harrasteteatterista saa takuulla rakkaan ja elinikäisen harrastuksen, paljon uusia ystäviä ja kanavan kehittää jotain tiettyä taitoa. Teatterin parissa toimii paljon erilaisia henkilöitä; ei vain näyttelijöitä. Mukaan lähteminen ei vaadi paljoa, kuten tulet tämän artikkelin lopussa huomaamaan.

Post kuva Harrasteteatterista elinikaisesti iloa Miten lahtea mukaan – ja miksi - Harrasteteatterista elinikäisesti iloaMiten lähteä mukaan – ja miksi?

Harrasteteatteriin ei juurikaan ole pääsyvaatimuksia, vaan oma motivaatio ratkaisee. Mikäli vuorosanat pysyvät hallussa ja osaat eläytyä, sinulle löytyy takuulla paikka näyttelijäkaartista. Moni suomalainen ammattinäyttelijä onkin saanut kipinän työhönsä nimenomaan harrasteteatterin kautta joko näyttelemällä tai sitten ihan vain katsojana.

Ensimmäinen askel on etsiä teatteri, jossa haluat näytellä. Pienimmiltäkin paikkakunnilta löytyy usein oma kesäteatteria pitävä yhdistys, ja isoimmissa kaupungeissa vaihtoehtoja on jo runsaasti. Suomenkielisen teatterin luvattu maa Suomessa on Tampere, jossa on useampi ammattiteatteri, ylioppilasteatteri, lukuisia harrasteteattereita ja kaiken kukkuraksi vieläpä mahdollisuus opiskella alaa.

Kun olet ilmoittautumassa näyttelijäksi harrasteteatteriin, ei kannata pelätä sitä, että osa on ollut mukana jo vuosikymmeniä. Ideana on juurikin se, että harrasteteattereihin tulee koko ajan uutta väkeä, sillä uudet kasvot virkistävät teatteria ja vanhojen tekijöiden eläköidyttyä tilalle tarvitaan luonnollisesti uusia.

Kannattaa myös muistaa, että vaikka et olisikaan omasta mielestäsi mikään kummoinen näyttelijä, osaamistasi saatetaan edelleen arvostaa amatööriteatterin parissa: ammattiteatterien tavoin myös täällä tarvitaan yhtä jos toista taustatyöläistä aina puvustajasta valomieheen ja kuiskaajasta keittiöhenkilökuntaan. Mikään teatteri ei pyöri pelkkien näyttelijöiden varassa, vaikkakin harrasteteattereissa on tapana, että sivurooleja esittävät hoitavat taustatöitä silloin kun eivät itse ole lavalla. Taustahommissa pääsee soveltamaan omaa osaamistaan ja parhaimmillaan oppimaan jonkin aivan uuden taidon.

Post kuva Harrasteteatterista elinikaisesti iloa - Harrasteteatterista elinikäisesti iloa

Harrasteteatterikin tarvitsee käsikirjoituksia. Monesti kuitenkin sovelletaan jo olemassa olevaa kirjallisuutta, mutta esimerkiksi romaania ei ole kirjoitettu sillä mielellä, että siitä tehtäisiin näytelmä; saati sitten harrastelijoiden piirissä. Käsikirjoittajan ei tarvitse siis tyytyä vain omaan luovuuteensa, vaan hän voi olla myös ohjaaja ja sovittaa esimerkiksi romaanin näyttämölle. Käsikirjoituksia kannattaa kuitenkin tehdä, sillä aivan oma näytelmä vetää taatusti teatterin ystäviä puoleensa aivan eri tavalla kuin jo jonkin tunnetun teoksen uusi tulkinta.

Teatteriharrastuksessa ei tarvitse myöskään jumiutua yhteen tiettyyn osaan, vaan mikäli valomies haluaisikin päästä lavalle, on se täysin mahdollista: ota asia rohkeasti esille muiden kanssa. Näyttämölle tarvitaan kaikennäköisiä ja -kokoisia ihmisiä, sillä roolihahmot ovat niin erilaisia. Yleensä harrastajanäyttelijöiden yhteisö hitsautuu niin hyvin yhteen, että vaikeimpienkin asioiden käsittely ei ole ongelma.